Juice Leskisen tuotannon suuri ongelma on se, että massat rakastavat sitä. XV yö, Syksyn sävel ja Marilyn esimerkiksi ovat niin saatanan puhkisoitettuja, että niitä ei edes kuule kun ne soivat.
Televisiosta tuli jokin aika Juicen kuoleman jälkeen aika tuore tallenne Vaasan Rockperrystä, joka kuvaa ongelmaa mainiosti. Yleisö on mukana, osaa sanat laulaa, mutta on täynnä sellaista väkeä, että kukaan fiksu ei halua sellaiseen assosioitua.
Tämä ei kuitenkaan poista faktaa, että herra Leskinen on tehnyt niin paljon järjettömän hyvää popmusiikkia suomeksi, ettei mitään rajaa. Musiikillisestikin tavara on monipuolista, mutta sanoittajanahan se mies nero oli. Puhkisoitettua eli ei, järjettömän hyvää materiaalia. Asian epäilijöille laitetaan soimaan "Luonas kai olla saan" repeatilla. Jos mahdollista, niin vielä mahdollisimman karsittuna akustisena versiona.
RadioMafia-vainaalla oli aikoinaan Juice-toivekonsertti, jossa viimeisenä soitettiin XV yö. Kun tämä puhkisoitetuista puhkisoitetuin kappale oli soinut, studiossa oli ehkä 10 sekuntia hiljaista (mikä on pitkä aika radiossa) ja sitten Juice itse sanoi: "on se kyllä saatanan kaunis". Eikä ollut ihan väärässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti