Juice Leskinen

Juice Leskisen tuotannon suuri ongelma on se, että massat rakastavat sitä. XV yö, Syksyn sävel ja Marilyn esimerkiksi ovat niin saatanan puhkisoitettuja, että niitä ei edes kuule kun ne soivat.

Televisiosta tuli jokin aika Juicen kuoleman jälkeen aika tuore tallenne Vaasan Rockperrystä, joka kuvaa ongelmaa mainiosti. Yleisö on mukana, osaa sanat laulaa, mutta on täynnä sellaista väkeä, että kukaan fiksu ei halua sellaiseen assosioitua.

Tämä ei kuitenkaan poista faktaa, että herra Leskinen on tehnyt niin paljon järjettömän hyvää popmusiikkia suomeksi, ettei mitään rajaa. Musiikillisestikin tavara on monipuolista, mutta sanoittajanahan se mies nero oli. Puhkisoitettua eli ei, järjettömän hyvää materiaalia. Asian epäilijöille laitetaan soimaan "Luonas kai olla saan" repeatilla. Jos mahdollista, niin vielä mahdollisimman karsittuna akustisena versiona.

RadioMafia-vainaalla oli aikoinaan Juice-toivekonsertti, jossa viimeisenä soitettiin XV yö. Kun tämä puhkisoitetuista puhkisoitetuin kappale oli soinut, studiossa oli ehkä 10 sekuntia hiljaista (mikä on pitkä aika radiossa) ja sitten Juice itse sanoi: "on se kyllä saatanan kaunis". Eikä ollut ihan väärässä.

Pari sanaa teknologiasta

Nykyään kaikkiin puhelimiin saa jonkinlaisen handsfree-laitteen, mikä onkin erinomaisen kätevää. Voi puhelun aikana käsillä puuhastella ihan muita hommia.

Huvittavia ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka kävelevät HF-napit korvissaan ja puhelin taskussa, mutta silti pitävät kiinni mikkiosasta kuin tolkuttaakseen maailmalle, että: "en ole hullu itseksenipuhuja, vaan minulla on täällä toinen ihminen, jolle juttelen - ihan oikeesti".


Vapauta pieni pala hullua itsessäsi ja anna piuhan roikkua vaan. Yksi kaunis päivä voit ehkä jättää koko puhelimen pois ja höpistä menemään. Voisi tehdä monelle hyvää.

Vanhat hyvä sanat, tulkaa takaisin.

Olimme vasta Itäkeskuksessa eräiden ystävieni kanssa kun totesimme, että sanaa "pikkuritsa" ei juuri enää käytetä, vaan sen on korvannut "pissis" eli "pissaliisa".

Tämä on perin ikävää. Mainiot sanat menevät pois muodista ja unohtuvat kohta tyystin jos asialle ei tehdä jotain. Yritä siis käyttää seuraavan viikon aikana vähintään kahta seuraavista sanoista ja ilmaisuista:

-Aivoinvalidi
-Pikkuritsa (jos olet rivo suustasi, niin "ritsapillu" käy myös, mutta tätä et minulta oppinut)
-Riiata t. riiustella
-Saatille pääseminen
-Läskimooses
-Kartsalle meneminen
-Kaveri (sillä tavalla kuin vanhat ihmiset puhuvat tyttö- tai poikaystävistä: "No, joko olet kaverin löytänyt?")
-Heilastella

Päivän moraalinen dilemma.

Kukaan järkevä ihminen ei kannata kuolemantuomiota. Mutta mitä sitten Matti Nykäselle voisi tehdä? Vankila ei auta, yhdyskuntapalvelus ei auta, antabus ei auta.

Mies todistaa kerta toisensa jälkeen, ettei kertakaikkiaan kykene elämään tässä yhteiskunnassa yhteiskunnan säännöillä. Puukottaa, räyhää ja hakkaa syrjimättä, niin omaa rouvaa kuin sivullisiakin. Ja Seiska myy.

Seiskallahan toki on Matissa mainio rahasampo. Kai Merilä kirjoittaa Matista jutun, toimituksen kirstusta annetaan Matille rahaa, jolla Matti voi lähteä taas kylille pariksi päiväksi huutelemaan ja reuhaamaan, jolloin taas on kohta jutun aihetta. Ikuinen sykli voi alkaa.

Ja koska Seiskaa lukeva kansa ostaa Matti-lööpillistä lehteä enemmän, tämä kaikki on kannattavaa bisnestä. Kaikki voittaa (väkivallan uhreja lukuun ottamatta, naturlindkvist).

Keskisormen näyttäminen

Olen aina ollut sitä mieltä, että keskisormen näyttäminen on täysin ala-arvoista ja kommunikaatiokyvyttömien ääliöiden touhua. Olen ollut osittain väärässä. On nimittäin tilanteita, joissa ei ole muuta keinoa kertoa toiselle ihmisille syvimmistä tunteistaan.

Taksibemari - en siis ole yhtään pahoillani kun näytin sinulle keskisormea aiemmin tänään. Mahdollinen henkinen kärsimyksesi on mielestäni pientä sen rinnalla, että olit vähällä tappaa minut pyörätielle.

Huumorin lähettäminen

Älä lähetä minulle sähköpostiin internethuumoria. Vietän päivästä pelottavan suuren osan internetiin kytketyn tietokoneen ääressä ja olen jo nähnyt sen valokuvan hyppäävästä kissasta, jossa lukee "Invisible Bike" kun se näyttää siltä, että se ajaisi näkymättömällä polkupyörällä.


Hymyilytti kerran, mutta viimeiset 25 kertaa kun olen törmännyt siihen, naurun hillitseminen on ollut vähän helpompaa.

Kuin kaloja tynnyriin ampuisi

Tiedän täysin, että Susan Kurosen mollaaminen on kuin ampuisi kanuunalla ahventa ämpäriin, mutta voi ny perkele.

Jos Susan (niin kuin on lehdessä väittänyt) ei halua julkisuutta, niin mulkkusillaan esiintyminen laatujulkaisu Hymyssä esiintyminen tuskin on ihan oikea valinta.

Toki raha on houkuttelevaa ja olen itsekin harkinnut kotini tai silloisen tyttöystäväni esittelemistä kun kuukausipalkkaa on tunnin työstä tarjottu, eikä siinä mitään - palkkapäivä jees, jeesustelu nou.

PMMP - Joku raja

PMMP:n levyn avausraidan kertsi alkaa: "jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut".

Aliarvioijat, rockpoliisit ja pseudoälykköfeministit - lakki päästä NYT.

Roskaaminen

En käsitä, että tämä edes on asia, josta minun on muodostettava mielipide.

En pysty ymmärtämään, miksi kukaan on niin järjettömän typerä, että tästä pitää edes puhua.

Kuinka on mahdollista, että aikuinen ihminen polttaa viimeisen savukkeen tai syö viimeisen karkin ja ajattelee: "ei tämä tyhjä pakkaus tässä maassa ketään voi haitata"? Kuinka?

Sen verran pitäisi jumalauta olla joka saatanan ihmisessä demaria, että tajuaa, että täällä maailmassa sitä ollaan porukalla, haluttiin taikka ei. Kun kerran vaatteissa on taskut, johon se röökiaski mahtui täytenä, niin ehkä se voisi tyhjänäkin mahtua sinne. Edes seuraavalle roskikselle saakka.

Kuinka ihminen ilkeää olla niin saatanan hävytön, että odottaa jonkun muun keräävän roskansa?

Avoin kirje tarjoilijalleni

Hyvä tarjoilijani,

arvostan tekemääsi työtä ja tiedän, että se ei ole helppoa tai kevyttä. Tiedän myös, ettet pääse työlläsi rikastumaan, vaikka kuinka paiskit hommia vuorotta.

Haluaisin myös ajatella, etten vaadi sinulta liikoja. Minusta vaan on mukava jos minua tervehditään kun tulen ravintolaan. Sillä tavalla tiedän, että olet minut huomannut ja voin alkaa elää siinä toivossa, että minulta tullaan kohta kysymään, mitä haluan syödä ja juoda.

Ymmärrän, ettei kukaan voi aina olla riemuissaan ja hyväntuulinen, enkä minäkään ole. Silti minusta on mukava yrittää käyttäytyä ystävällisesti muita ihmisiä kohtaan. En odota riemun kiljahduksia, vaan ihan arkisen ystävällistä käytöstä. Tiedäthän, ihan niin kuin muita ihmisiä kohtaan normaalisti ravintolan ulkopuolisessa maailmassakin käyttäydytään.

Minä sanon "kiitos" ja "ole hyvä" aina kun saan jotain tai ojennan jotain. Oletan sinun tekevän samoin.

Usein seurueeni haluaa maksaa ruokansa erikseen. Olen myös huomannut, että minä ja ystäväni emme ole maailman ainoita ihmisiä, jotka näin tekevät. Miten tämä siis voi olla ongelma? Ihan oikeasti? Jos huomaat, että pöydässä ei ole selvästi yhtä kutsujaa ja vieraita, vaan kaveripiiri, joka vain viettää iltaa ja tiedät, että laskun jakaminen aterian jälkeen on hankalaa - kysy, miten me haluamme maksaa. Kyllä me sen pystymme päättämään ja kertomaan sen jo etukäteen. Moderni kassakone osaa vielä yleensä merkata saman pöydän ihmiset omiksi laskutusyksiköikseen jos niin vain haluat, kysy vaikka ravintolapäälliköltäsi.

Kun minä menen töihin, en kummastele sitä, että joudun palkkani eteen tekemään työtäni. Kuinka ihmeessä on mahdollista, että Helsingin ravintolat tuntuvat olevan täynnä henkilökuntaa, joka hämmästelee ja närkästyy joutuessaan kuskaamaan ihmisille keittiöstä ruokaa?

Minä yritän parhaani mukaan olla sinulle ystävällinen. Voisitko tehdä minulle saman palveluksen, sinulle kun kuitenkin maksetaan siitä?

j.

P.S: Ravintoloiden omistajat: jos työhaastattelussa ihminen keskittyy liikaa olemaan punavuorelaisen näköinen - vintatkaa ovesta pihalle ja heti. Älkää palkatko ihmisiä, joilla menee suuri osa energiasta coolilta näyttämiseen. Jos mies on kuin kortsullinen piimää, niin tilannetta ei pelasta edes maailman trendikkäin lippalakki.

Alkoholin hintojen korotus - ehdotus nerokkaaksi uudeksi malliksi!

Nyt taas aiotaan vaihtelun vuoksi nostaa alkoholin hintoja.

Suomalaisten juomiseen tämä ei tietenkään taas vaikuta minkään vertaa, mutta onpa sosiaalitantoilla (kumpaakin sukupuolta edustavilla) jotain mietittävää hetkeksi.

Minulla on loistava ehdotus alkoholikulttuurin kehittämiseksi - tasaverotus.

Jokaisen tuoteryhmän sisällä verotetaan jokaista tuotetta sen sisältämien alkoholigrammojen mukaan. Lasketaan summat vaikka niin, että nykymyynnillä Alkon tuotto pysyisi samana.

Näin kun tehdään, niin Kossun hinta nousee jonkin verran, mutta Laphroaigin hinta taas laskee reippaasti. Hölmöilevä omppuviini kallistuisi pari euroa ja Dom Perignon halpenisi pari kymppiä.

Ei tämä tietenkään suomalaisten juomista vähentäisi yhtään, mutta juotaispa parempia aineita.

Kuka tulee ovesta ensin?

Mikä ihme siinä on, että esimerkiksi raitiovaunuun tai hissiin meneminen ja sieltä poistuminen on hankalaa? Arvaisin, että keskimääräinen raitiovaunu- tai hissimatkustaja ei ole ihan ensimmäistä kertaa asialla kuitenkaan.

Onneksi on olemassa varsin yksinkertainen sääntö, jota seuraamalla voimme ratkaista loistavasti kaikki ahtaat ovitilanteet:

Jos olet menossa tilaan, joka on pienempi kuin se tila, jossa jo olet - anna pienemmästä tilasta tulevien ihmisten liikkua ensin.

Muistisääntöä helpottaa esimerkiksi se, että sisätila on aina pienempi kuin ulkotila. Vaikka kuinka olisi valtava talo, niin se on silti pienempi kuin ulkotila.

Näin toimimalla vapautamme ensin tilaa, jonka uudet tulijat sitten täyttävät ja kaikilla on helpompaa.