Avoin kirje tarjoilijalleni

Hyvä tarjoilijani,

arvostan tekemääsi työtä ja tiedän, että se ei ole helppoa tai kevyttä. Tiedän myös, ettet pääse työlläsi rikastumaan, vaikka kuinka paiskit hommia vuorotta.

Haluaisin myös ajatella, etten vaadi sinulta liikoja. Minusta vaan on mukava jos minua tervehditään kun tulen ravintolaan. Sillä tavalla tiedän, että olet minut huomannut ja voin alkaa elää siinä toivossa, että minulta tullaan kohta kysymään, mitä haluan syödä ja juoda.

Ymmärrän, ettei kukaan voi aina olla riemuissaan ja hyväntuulinen, enkä minäkään ole. Silti minusta on mukava yrittää käyttäytyä ystävällisesti muita ihmisiä kohtaan. En odota riemun kiljahduksia, vaan ihan arkisen ystävällistä käytöstä. Tiedäthän, ihan niin kuin muita ihmisiä kohtaan normaalisti ravintolan ulkopuolisessa maailmassakin käyttäydytään.

Minä sanon "kiitos" ja "ole hyvä" aina kun saan jotain tai ojennan jotain. Oletan sinun tekevän samoin.

Usein seurueeni haluaa maksaa ruokansa erikseen. Olen myös huomannut, että minä ja ystäväni emme ole maailman ainoita ihmisiä, jotka näin tekevät. Miten tämä siis voi olla ongelma? Ihan oikeasti? Jos huomaat, että pöydässä ei ole selvästi yhtä kutsujaa ja vieraita, vaan kaveripiiri, joka vain viettää iltaa ja tiedät, että laskun jakaminen aterian jälkeen on hankalaa - kysy, miten me haluamme maksaa. Kyllä me sen pystymme päättämään ja kertomaan sen jo etukäteen. Moderni kassakone osaa vielä yleensä merkata saman pöydän ihmiset omiksi laskutusyksiköikseen jos niin vain haluat, kysy vaikka ravintolapäälliköltäsi.

Kun minä menen töihin, en kummastele sitä, että joudun palkkani eteen tekemään työtäni. Kuinka ihmeessä on mahdollista, että Helsingin ravintolat tuntuvat olevan täynnä henkilökuntaa, joka hämmästelee ja närkästyy joutuessaan kuskaamaan ihmisille keittiöstä ruokaa?

Minä yritän parhaani mukaan olla sinulle ystävällinen. Voisitko tehdä minulle saman palveluksen, sinulle kun kuitenkin maksetaan siitä?

j.

P.S: Ravintoloiden omistajat: jos työhaastattelussa ihminen keskittyy liikaa olemaan punavuorelaisen näköinen - vintatkaa ovesta pihalle ja heti. Älkää palkatko ihmisiä, joilla menee suuri osa energiasta coolilta näyttämiseen. Jos mies on kuin kortsullinen piimää, niin tilannetta ei pelasta edes maailman trendikkäin lippalakki.

Alkoholin hintojen korotus - ehdotus nerokkaaksi uudeksi malliksi!

Nyt taas aiotaan vaihtelun vuoksi nostaa alkoholin hintoja.

Suomalaisten juomiseen tämä ei tietenkään taas vaikuta minkään vertaa, mutta onpa sosiaalitantoilla (kumpaakin sukupuolta edustavilla) jotain mietittävää hetkeksi.

Minulla on loistava ehdotus alkoholikulttuurin kehittämiseksi - tasaverotus.

Jokaisen tuoteryhmän sisällä verotetaan jokaista tuotetta sen sisältämien alkoholigrammojen mukaan. Lasketaan summat vaikka niin, että nykymyynnillä Alkon tuotto pysyisi samana.

Näin kun tehdään, niin Kossun hinta nousee jonkin verran, mutta Laphroaigin hinta taas laskee reippaasti. Hölmöilevä omppuviini kallistuisi pari euroa ja Dom Perignon halpenisi pari kymppiä.

Ei tämä tietenkään suomalaisten juomista vähentäisi yhtään, mutta juotaispa parempia aineita.

Kuka tulee ovesta ensin?

Mikä ihme siinä on, että esimerkiksi raitiovaunuun tai hissiin meneminen ja sieltä poistuminen on hankalaa? Arvaisin, että keskimääräinen raitiovaunu- tai hissimatkustaja ei ole ihan ensimmäistä kertaa asialla kuitenkaan.

Onneksi on olemassa varsin yksinkertainen sääntö, jota seuraamalla voimme ratkaista loistavasti kaikki ahtaat ovitilanteet:

Jos olet menossa tilaan, joka on pienempi kuin se tila, jossa jo olet - anna pienemmästä tilasta tulevien ihmisten liikkua ensin.

Muistisääntöä helpottaa esimerkiksi se, että sisätila on aina pienempi kuin ulkotila. Vaikka kuinka olisi valtava talo, niin se on silti pienempi kuin ulkotila.

Näin toimimalla vapautamme ensin tilaa, jonka uudet tulijat sitten täyttävät ja kaikilla on helpompaa.