Juice Leskinen

Juice Leskisen tuotannon suuri ongelma on se, että massat rakastavat sitä. XV yö, Syksyn sävel ja Marilyn esimerkiksi ovat niin saatanan puhkisoitettuja, että niitä ei edes kuule kun ne soivat.

Televisiosta tuli jokin aika Juicen kuoleman jälkeen aika tuore tallenne Vaasan Rockperrystä, joka kuvaa ongelmaa mainiosti. Yleisö on mukana, osaa sanat laulaa, mutta on täynnä sellaista väkeä, että kukaan fiksu ei halua sellaiseen assosioitua.

Tämä ei kuitenkaan poista faktaa, että herra Leskinen on tehnyt niin paljon järjettömän hyvää popmusiikkia suomeksi, ettei mitään rajaa. Musiikillisestikin tavara on monipuolista, mutta sanoittajanahan se mies nero oli. Puhkisoitettua eli ei, järjettömän hyvää materiaalia. Asian epäilijöille laitetaan soimaan "Luonas kai olla saan" repeatilla. Jos mahdollista, niin vielä mahdollisimman karsittuna akustisena versiona.

RadioMafia-vainaalla oli aikoinaan Juice-toivekonsertti, jossa viimeisenä soitettiin XV yö. Kun tämä puhkisoitetuista puhkisoitetuin kappale oli soinut, studiossa oli ehkä 10 sekuntia hiljaista (mikä on pitkä aika radiossa) ja sitten Juice itse sanoi: "on se kyllä saatanan kaunis". Eikä ollut ihan väärässä.

Pari sanaa teknologiasta

Nykyään kaikkiin puhelimiin saa jonkinlaisen handsfree-laitteen, mikä onkin erinomaisen kätevää. Voi puhelun aikana käsillä puuhastella ihan muita hommia.

Huvittavia ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka kävelevät HF-napit korvissaan ja puhelin taskussa, mutta silti pitävät kiinni mikkiosasta kuin tolkuttaakseen maailmalle, että: "en ole hullu itseksenipuhuja, vaan minulla on täällä toinen ihminen, jolle juttelen - ihan oikeesti".


Vapauta pieni pala hullua itsessäsi ja anna piuhan roikkua vaan. Yksi kaunis päivä voit ehkä jättää koko puhelimen pois ja höpistä menemään. Voisi tehdä monelle hyvää.

Vanhat hyvä sanat, tulkaa takaisin.

Olimme vasta Itäkeskuksessa eräiden ystävieni kanssa kun totesimme, että sanaa "pikkuritsa" ei juuri enää käytetä, vaan sen on korvannut "pissis" eli "pissaliisa".

Tämä on perin ikävää. Mainiot sanat menevät pois muodista ja unohtuvat kohta tyystin jos asialle ei tehdä jotain. Yritä siis käyttää seuraavan viikon aikana vähintään kahta seuraavista sanoista ja ilmaisuista:

-Aivoinvalidi
-Pikkuritsa (jos olet rivo suustasi, niin "ritsapillu" käy myös, mutta tätä et minulta oppinut)
-Riiata t. riiustella
-Saatille pääseminen
-Läskimooses
-Kartsalle meneminen
-Kaveri (sillä tavalla kuin vanhat ihmiset puhuvat tyttö- tai poikaystävistä: "No, joko olet kaverin löytänyt?")
-Heilastella

Päivän moraalinen dilemma.

Kukaan järkevä ihminen ei kannata kuolemantuomiota. Mutta mitä sitten Matti Nykäselle voisi tehdä? Vankila ei auta, yhdyskuntapalvelus ei auta, antabus ei auta.

Mies todistaa kerta toisensa jälkeen, ettei kertakaikkiaan kykene elämään tässä yhteiskunnassa yhteiskunnan säännöillä. Puukottaa, räyhää ja hakkaa syrjimättä, niin omaa rouvaa kuin sivullisiakin. Ja Seiska myy.

Seiskallahan toki on Matissa mainio rahasampo. Kai Merilä kirjoittaa Matista jutun, toimituksen kirstusta annetaan Matille rahaa, jolla Matti voi lähteä taas kylille pariksi päiväksi huutelemaan ja reuhaamaan, jolloin taas on kohta jutun aihetta. Ikuinen sykli voi alkaa.

Ja koska Seiskaa lukeva kansa ostaa Matti-lööpillistä lehteä enemmän, tämä kaikki on kannattavaa bisnestä. Kaikki voittaa (väkivallan uhreja lukuun ottamatta, naturlindkvist).

Keskisormen näyttäminen

Olen aina ollut sitä mieltä, että keskisormen näyttäminen on täysin ala-arvoista ja kommunikaatiokyvyttömien ääliöiden touhua. Olen ollut osittain väärässä. On nimittäin tilanteita, joissa ei ole muuta keinoa kertoa toiselle ihmisille syvimmistä tunteistaan.

Taksibemari - en siis ole yhtään pahoillani kun näytin sinulle keskisormea aiemmin tänään. Mahdollinen henkinen kärsimyksesi on mielestäni pientä sen rinnalla, että olit vähällä tappaa minut pyörätielle.

Huumorin lähettäminen

Älä lähetä minulle sähköpostiin internethuumoria. Vietän päivästä pelottavan suuren osan internetiin kytketyn tietokoneen ääressä ja olen jo nähnyt sen valokuvan hyppäävästä kissasta, jossa lukee "Invisible Bike" kun se näyttää siltä, että se ajaisi näkymättömällä polkupyörällä.


Hymyilytti kerran, mutta viimeiset 25 kertaa kun olen törmännyt siihen, naurun hillitseminen on ollut vähän helpompaa.

Kuin kaloja tynnyriin ampuisi

Tiedän täysin, että Susan Kurosen mollaaminen on kuin ampuisi kanuunalla ahventa ämpäriin, mutta voi ny perkele.

Jos Susan (niin kuin on lehdessä väittänyt) ei halua julkisuutta, niin mulkkusillaan esiintyminen laatujulkaisu Hymyssä esiintyminen tuskin on ihan oikea valinta.

Toki raha on houkuttelevaa ja olen itsekin harkinnut kotini tai silloisen tyttöystäväni esittelemistä kun kuukausipalkkaa on tunnin työstä tarjottu, eikä siinä mitään - palkkapäivä jees, jeesustelu nou.