Vanhat hyvä sanat, tulkaa takaisin.

Olimme vasta Itäkeskuksessa eräiden ystävieni kanssa kun totesimme, että sanaa "pikkuritsa" ei juuri enää käytetä, vaan sen on korvannut "pissis" eli "pissaliisa".

Tämä on perin ikävää. Mainiot sanat menevät pois muodista ja unohtuvat kohta tyystin jos asialle ei tehdä jotain. Yritä siis käyttää seuraavan viikon aikana vähintään kahta seuraavista sanoista ja ilmaisuista:

-Aivoinvalidi
-Pikkuritsa (jos olet rivo suustasi, niin "ritsapillu" käy myös, mutta tätä et minulta oppinut)
-Riiata t. riiustella
-Saatille pääseminen
-Läskimooses
-Kartsalle meneminen
-Kaveri (sillä tavalla kuin vanhat ihmiset puhuvat tyttö- tai poikaystävistä: "No, joko olet kaverin löytänyt?")
-Heilastella

Päivän moraalinen dilemma.

Kukaan järkevä ihminen ei kannata kuolemantuomiota. Mutta mitä sitten Matti Nykäselle voisi tehdä? Vankila ei auta, yhdyskuntapalvelus ei auta, antabus ei auta.

Mies todistaa kerta toisensa jälkeen, ettei kertakaikkiaan kykene elämään tässä yhteiskunnassa yhteiskunnan säännöillä. Puukottaa, räyhää ja hakkaa syrjimättä, niin omaa rouvaa kuin sivullisiakin. Ja Seiska myy.

Seiskallahan toki on Matissa mainio rahasampo. Kai Merilä kirjoittaa Matista jutun, toimituksen kirstusta annetaan Matille rahaa, jolla Matti voi lähteä taas kylille pariksi päiväksi huutelemaan ja reuhaamaan, jolloin taas on kohta jutun aihetta. Ikuinen sykli voi alkaa.

Ja koska Seiskaa lukeva kansa ostaa Matti-lööpillistä lehteä enemmän, tämä kaikki on kannattavaa bisnestä. Kaikki voittaa (väkivallan uhreja lukuun ottamatta, naturlindkvist).

Keskisormen näyttäminen

Olen aina ollut sitä mieltä, että keskisormen näyttäminen on täysin ala-arvoista ja kommunikaatiokyvyttömien ääliöiden touhua. Olen ollut osittain väärässä. On nimittäin tilanteita, joissa ei ole muuta keinoa kertoa toiselle ihmisille syvimmistä tunteistaan.

Taksibemari - en siis ole yhtään pahoillani kun näytin sinulle keskisormea aiemmin tänään. Mahdollinen henkinen kärsimyksesi on mielestäni pientä sen rinnalla, että olit vähällä tappaa minut pyörätielle.

Huumorin lähettäminen

Älä lähetä minulle sähköpostiin internethuumoria. Vietän päivästä pelottavan suuren osan internetiin kytketyn tietokoneen ääressä ja olen jo nähnyt sen valokuvan hyppäävästä kissasta, jossa lukee "Invisible Bike" kun se näyttää siltä, että se ajaisi näkymättömällä polkupyörällä.


Hymyilytti kerran, mutta viimeiset 25 kertaa kun olen törmännyt siihen, naurun hillitseminen on ollut vähän helpompaa.

Kuin kaloja tynnyriin ampuisi

Tiedän täysin, että Susan Kurosen mollaaminen on kuin ampuisi kanuunalla ahventa ämpäriin, mutta voi ny perkele.

Jos Susan (niin kuin on lehdessä väittänyt) ei halua julkisuutta, niin mulkkusillaan esiintyminen laatujulkaisu Hymyssä esiintyminen tuskin on ihan oikea valinta.

Toki raha on houkuttelevaa ja olen itsekin harkinnut kotini tai silloisen tyttöystäväni esittelemistä kun kuukausipalkkaa on tunnin työstä tarjottu, eikä siinä mitään - palkkapäivä jees, jeesustelu nou.

PMMP - Joku raja

PMMP:n levyn avausraidan kertsi alkaa: "jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut".

Aliarvioijat, rockpoliisit ja pseudoälykköfeministit - lakki päästä NYT.

Roskaaminen

En käsitä, että tämä edes on asia, josta minun on muodostettava mielipide.

En pysty ymmärtämään, miksi kukaan on niin järjettömän typerä, että tästä pitää edes puhua.

Kuinka on mahdollista, että aikuinen ihminen polttaa viimeisen savukkeen tai syö viimeisen karkin ja ajattelee: "ei tämä tyhjä pakkaus tässä maassa ketään voi haitata"? Kuinka?

Sen verran pitäisi jumalauta olla joka saatanan ihmisessä demaria, että tajuaa, että täällä maailmassa sitä ollaan porukalla, haluttiin taikka ei. Kun kerran vaatteissa on taskut, johon se röökiaski mahtui täytenä, niin ehkä se voisi tyhjänäkin mahtua sinne. Edes seuraavalle roskikselle saakka.

Kuinka ihminen ilkeää olla niin saatanan hävytön, että odottaa jonkun muun keräävän roskansa?